Opera la Traviata: Rakkautta, Kyyneleitä ja Verismo-oopperaa!

Italialaisen oopperan viehättävä ja koskettava maailma avautuu eteenpäin Franco Zeffirellin 1989 ohjaamassa Opera la Traviata -elokuvassa. Elokuva perustuu Giuseppe Verdin samannimiseen oopperaan, joka on yksi rakastetuimmista ja tunnetuimmista teoksista klassista oopperakirjallisuutta.

Juoni: Rakkauden ja uhrauksen tragedioita

Elokuva sijoittuu 19. vuosisadan Pariisiin ja seuraa Violettan, kauniin ja rakastetun kupletttilaulajan, tarinaa. Violetta tapaa nuoren aristokraatin Alfredo Germontin ja heidän välilleen syttyy kiihkeä rakkaus. Heidän onnellisuutensa kuitenkin lyhytaikainen, sillä Alfreodon isä, Germont vanhempi, tulee Pariisiin ja pyytää Violettaa luopumaan Alfredosta, koska heidän romanssiinsa vaarantaa Alfredoin perheen maine jaresidens.

Violetta rakastaa Alfredoa syvästi ja on valmis uhraamaan omaa onnellisuuttaan hänen ja perheensä edestä. Hän jättää Alfreodon yhtäkkiä ja palaa maaseudulle elämään erakossa. Alfredo kuitenkin löytää Violettan ja he yrittävät uudelleen aloittaa rakkautensa.

Elokuvan finaali on herättävä ja tragikoomisen ironinen: Violetta on vakavasti sairas ja kuolee Alfreodon sylissä, jättämällä peräänsä rakkauden ja surun sekoituksen.

Näyttelijät:

• Plácido Domingo: Alfredo Germont
• Teresa Stratas: Violetta Valéry
• Cornell MacNeil: Giorgio Germont

Teemat:

• Rakkaus ja uhrautuminen: Elokuvan keskeinen teema on rakkaus Violettan ja Alfreodon välillä. Heidän rakkautensa koetataan yhteiskunnan paineen ja perinteiden vuoksi, ja Violetta tekee lopulta suurimman mahdollisen uhrin Alfreodon puolesta.
• Luokan erot: Elokuvan taustalla piilee 19. vuosisadan Pariisin luokkayhteiskuntajärjestelmän kritiikki.

Violettan asema kupletttilaulajana ja Alfreodon aatelinen perhe luovat esteitä heidän rakkautensa tielle.

• Kuolema ja menetys: Elokuvan traaginen loppu, jossa Violetta kuolee nuorena, korostaa elämän lyhyyttä ja rakkaussuhteiden herkkää luontoa.

Tuotanto:

Elokuva on kuvattu historiallisissa miljöissä Pariisissa ja Rooman Teatro dell’Operassa. Zeffirellin ohjaus on dramatisoiva ja visuaalisesti vaikuttava, ja Domingo ja Stratas antavat vahvoja laulusuorituksia.

Teemalistan:

Yhteenveto:

Opera la Traviata on ihastuttava ja koskettava teos, joka onnistuu yhdistämään vahvat näyttelijäsuoritukset, uskollisen Verdin oopperaan ja ohjauksen taitavuuden. Elokuva tarjoaa katsajalle syvällisen kokemuksen rakkautensa, uhrautumisensa ja menetyksen kompleksisuudesta.

Opera la Traviata, klassikkona, on varmasti näkemisen arvoinen teos myös tänään, lähes neljän vuosikymmenen jälkeen.